"Jos ei ole ongelmaa,älä korjaa mitään.
Jos tekemisesi ei toimi,
tee jotain eri tavalla.
Kun asiat toimivat,
tee lisää samanlaista."
-Leena Helle (RATKES 2/99)-
Lyhyt ratkaisuhistoria
Ratkaisukeskeisyys on käytännön strategia, joka antaa välineitä ongelmatilanteissa ja kehittämistyössä toimimiseen sekä yksilö- että ryhmätasolla. Työskentelyyn sisältyy aina myös arviointia, joka tekee edistymisen näkyväksi.
Termi "ratkaisukeskeisyys" ei viittaa valmiiden ratkaisujen tarjoamiseen keskustelukumppanille, vaan tämän tavoitteisiin, päämääriin ja voimavaroihin keskittymiseen. Ratkaisukeskeisyyden löydettyä Suomeen 1970-luvun puolivälissä olivat nimivaihtoehtoina - ja yhä varsin kuvaavina sellaisina - myös voimavarakeskeisyys ja tavoitekeskeisyys. Usein näkeekin käytettävän yhdistelmätermiä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys.
Ratkaisukeskeisyyden historia juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen terapiatyöhön. Jo 1950-luvulla psykiatri Milton H. Erickson (wikipedia) (artikkeli Ratkes-lehdessä) herätti mielenkiintoa asiakkaan yksilöllisyyttä, viisautta ja voimavaroja sekä terapeutin myönteistä uteliaisuutta korostavilla työtavoillaan. Hänen vahva luottamuksensa ihmisen omaan viisauteen synnytti uudenlaisia lähestymistapoja ja interventiomenetelmiä luoden uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia auttaa asiakkaita. 1960-luvulla Erickson sai oppilaikseen yhä enenevissä määrin taitavia terapeutteja, jotka alkoivat ajatella, että "mitä asiakas piti ongelmana, ei ehkä ollutkaan ongelma, vaan ongelma oli se tapa, jolla sitä yritettiin ratkaista". Uudelleenmäärittelyssä (reframing) terapeutin tehtävänä oli antaa uusia merkityksiä asiakkaan vaikeuksille ja avata näin erilaisia mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
1980-luvulla alettiin keskittyä yhä enemmän itse menetelmän kehittämiseen ja soveltamiseen eri kohderyhmissä. Tutkija ja terapeutti Steve de Shazer (wikipedia) keskittyi lähes kokonaan tavoitteiden ja ratkaisujen löytämiseen (solution focused). Tällöin terapeutin mielenkiinto kohdistui itse ongelman sijaan asiakkaan ongelmattomaan kauteen eli sellaisiin myönteisiin poikkeuksiin, joiden avulla oli mahdollista löytää ratkaisuja.
Lähestymistavassa alkoivat korostua asiakaslähtöisyys, asiakkaan arvostaminen, tasaveroinen keskustelu, yhteistyö ja asiakkaalle tärkeiden tavoitteiden hyväksi työskentely. Se alkoi osoittautua hyödylliseksi myös työyhteisöjen kehittämisessä ja konfliktitilanteiden selvittämisessä. Tärkeimmiksi työvälineiksi nousivat oikeat kysymykset.
Ratkaisukeskeisyyden taustalla ovat vaikuttaneet/vaikuttavat yhä muun muassa
- systeemiteoria (kokonaisuuden osat vuorovaikutuksessa, "kaikki vaikuttaa kaikkeen")
- kybernetiikka (asioita ei tulkita ja päätelmät perustuvat havaintoihin, tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan tietty palautejärjestelmä ja korjaavat toimenpiteet) ja kaaosteoria
- sosiaalinen konstruktivismi (todellisuus on aina sosiaalinen ja kielellinen rakennelma kokemuksistamme)
- narratiivisuus (tarinallisuus, valintojen ja kokemusten jäsentäminen tulkitsemalla)
- NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi (miten ihminen rakentaa kokemuksensa ja mikä osuus eri aisteilla on tässä, osaamisen ja taitojen mallittaminen, sanat eivät koskaan kuvaa asiaa täydellisesti eli "kartta ei ole sama asia kuin maasto")
"Ratkaisukeskeisyys
on kuin Aallon maljakko.
Yksinkertainen ja kaunis,
mutta on haasteellista ja ponnisteluja vaativaa
saada aikaan samanlainen."
- Insoo Kim Berg-
(yksi ratkaisukeskeisyyden tärkeimmistä uranuurtajista)
(wikipedia)
(wikipedia)
Lähde: Hirvihuhta, Harri & Litovaara, Anneli. 2003. Ratkaisun taito. Vammala: Tammi.
Lisää aiheesta: Malinen, Tapio. 2001. Ajattelutankista uuteen terapiaan - ratkaisukeskeisen työtavan ja teorian kehityksestä, RATKES 2/2001 ja RATKES 3/2001. (Osa 1 PDF) (Osa 2 PDF)
Lisää aiheesta: Malinen, Tapio. 2001. Ajattelutankista uuteen terapiaan - ratkaisukeskeisen työtavan ja teorian kehityksestä, RATKES 2/2001 ja RATKES 3/2001. (Osa 1 PDF) (Osa 2 PDF)
12 askelta ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen
Menetelmän ja työotteen ohella ratkaisukeskeisyys on tapa ajatella ja katsoa maailmaa. "Asiakas" -sanan tilalla voisikin siis yhtä hyvin olla vaikkapa sana "yksilö" tai "työntekijän" kohdalla esimerkiksi sana "ystävä".1. Asiakaslähtöisyys/asiakasohjautuvuus
Työskentelyn lähtökohtana ja huomion keskipisteenä on asiakkaan tapa elää ja hahmottaa todellisuus. Asiakkaan ajatuksiin, tunteisiin, ilmaisuihin, kokemuksiin, ehdotuksiin ja suunnitelmiin suhtaudutaan avoimesti ja todesti - kuullaan häntä.
2. Kunnioitus
Kunnioittava asenne synnyttää kokemuksen tasa-arvosta. Asiakas on aina oman elämänsä asiantuntija, eikä työntekijän tarvitse tietää tai hallita kaikkea. Hänen tehtävänsä on tehdä asiakkaan kanssa yhteistyötä tämän ehdoilla ja tavoilla niin, että asiakas voi löytää elämästään merkitystä ja säilyttää omanarvontunteensa.
3. Luottamus asiakkaan voimavaroihin ja kykyihin
"Ihminen kykenee muuttumaan, oppimaan, kasvamaan ja löytämään oman tiensä. Yksi tärkeimpiä ratkaisukeskeisen työtavan tavoitteita on saada asiakas tiedostamaan, että hänellä itsellään on kykyjä, voimavaroja, vahvuuksia ja mahdollisuuksia."
Ratkaisukeskeisessä ajattelussa keskitytäänkin toimiviin asioihin ja onnistumisiin pyrkien lisäämään niitä.
4. Vastuun palauttaminen asiakkaalle
Ratkaisukeskeisen työskentelyn keskiössä on asiakkaan näkemys omasta muutoksen, avun tai tuen tarpeestaan. Ihmisellä itsellään on vastuu omasta elämästään, emmekä voi muuttaa sitä hänen puolestaan - hänen on tehtävä se itse.
5. Toiveikkuuden ja myönteisyyden etsiminen ja näkeminen
Vaikeatkin tilanteet ovat ratkaistavissa uusilla tavoilla, jolloin menneisyyden kokemuksista voi tulla voimavara. Asiakkaiden valmiit tarinat omasta elämästään ovat usein ongelmatarinoita, ja vieläpä toisten ihmisten laatimia. Ratkaisukeskeisessä työotteessa lähdetään etsimään myönteisiä poikkeuksia, mielihyvän lähteitäja piilossa olevia kykyjä. Mielikuvat, huumori ja leikillisyys auttavat rentoutumaan ja löytämään uusia näkökulmia.
6. Tavoitteellisuus
Keskinäinen yhteistyö perustuu asiakkaan omien tavoitteiden etsimiseen ja määrittelemiseen. Ongelman rajaaminen ratkaistavaan muotoon on tärkeää. Suuntaamalla ajatukset ja keskustelu tulevaisuuteen pyritään näkemään mahdollisuuksia myös nykyhetkessä. Etsitään merkkejä ensimmäisistä, kohti ratkaisua vievistä askelista ja ohjataan kielenkäyttöä tavoite- ja onnistumispuheen suuntaan ongelmapuheen sijaan.
7. Keskitytään edistykseen, onnistumisiin, uusiin vaihtoehtoihin, ratkaisuihin
Ratkaisuihin, onnistumisiin, arvokkuuteen ja selviytymiseen kietoutuvan dialogin luominen on työntekijän tehtävä. Asiakkaan vaikeudet pyritään määrittelemään uudelleen. Diagnosoinnin, patologisoinnin ja syyttelyn sijaan (miksi-kysymykset) keskitytään kuka-, mitä-, miten-, milloin- ja kuinka-kysymyksiin.
8. Kieli on tärkeää
Kieli luo todellisuutta ja ihmissuhteita ollen näin tärkeä väline yhteistyön totteuttamisessa. Erilaisten puhetapojen kautta syntyy erilaisia yhteyksiä ja kokemuksia sekä päinvastoin.
"Sanat avaavat ja sulkevat, lukkiuttavat ja tekevät mahdolliseksi, ovat portteja erilaisiin asioihin. Ne ovat tekoja, aseita, symboleja, välineitä; niissä on voimaa. Sanat kertovat asioita ja saavat niitä tapahtumaan."
Sanoja voi valikoida, täsmentää ja jalostaa kielteisistä ilmauksista kohti toiminnan kuvauksia sekä ongelmapuheesta kohti mahdollisuuksien kieltä.
9. Muutos on väistämätön
"Milloinkaan ei ole aina."
Ongelma tai ongelmallinen käyttäytyminen ei vaikuta kaikkeen asiakkaan elämässä. Näitä myönteisiä poikkeuksia ja luonnollisia muutoksia pyritään yhdessä etsimään ja löytämään. Keskitytään niihin asioihin, joita asiakkaalla on mahdollisuus muuttaa. Usein muutos yhdessä asiassa synnyttää muutoksia myös muissa asioissa. Pienikin muutos voi olla riittävä.
10. Yhteistyö perustuu avoimeen kommunikaatioon ja ajatusten vaihtoon
Asiakas päättää, mihin hän haluaa juuri nyt keskittyä ja osallistuu aktiivisesti työjärjestysten laatimiseen. Hyödynnetään yhteistyötä, annetaan kaikille läsnäolijoille mahdollisuus osallistua ongelman ratkaisemiseen sekä rohkaistaan heitä tekemään kysymyksiä ja ihmettelemään. Yhtä ainoaa oikeaa näkökulmaa ei ole olemassa.
11. Myönteinen palaute ja ansionjako
"Asiakkaalle annetaan palautetta välittömästi. Keskitytään hänen elämänsä toimiviin puoliin, yrittämisiin, onnistumisiin, oivalluksiin. Etsitään lupaavia alkuja ja ituja. Kehutaan. Osoitetaan, mitä myönteistä asiakas on jo tehnyt ja mitä hän on saanut aikaan ratkaistessaan ongelmaansa. Palautteella korostetaan omaa vastuuta ja ansiota muutoksen aikaansaamisessa."
Palaute toimii vuoropuhelun synnyttäjänä ja motivoijana sekä suuntaa katsetta tulevaisuuteen ja auttaa eteenpäin. Myös työntekijän on hyvä pyytää palautetta ja muuttaa tarvittaessa toimintaansa sen suuntaisesti: "olinko avuksi, löysitkö uusia näkökulmia tai vaihtoehtoja?"
12. Työntekijän tehtävä on tunnistaa muutosta luovia voimia ja vahvistaa niitä
Työntekijä ei määrittele eikä luokittele, vaan pyrkii tietämisen sijaan "tietämättömyyteen" (not knowing). Esitettyjen kysymysten ja keskustelunaihioiden avulla ohjataan vuorovaikutusta ja luodaan vaihtoehtoista todellisuutta sekä johdatellaan asiakasta etsimään omia voimavarojaan ja ratkaisutapojaan. Keskitytään asioihin, joita asiakas on valmis muuttamaan sekä pyritään nostamaan esiin pientenkin tavoitteiden saavuttamisen merkitys.
Lähde: Helle, Leena. 1999. Milloinkaan ei ole aina! 12 askelta ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen. RATKES 2/99, 10-15. (PDF)
Mielekkyyden ja merkityksellisyyden voimauttava vaikutus
"Merkitystä vaille jääneet tapahtumat sitovat henkisiä voimavaroja ja vähentävät selviytymiskykyä.
Jokainen voi rakentaa merkityksiä nykyiselle, tulevalle ja menneelle. Esimerkiksi myönteinen merkityksenanto aikaisemmille, vaikeiksi koetuille tapahtumille lohduttaa, rauhoittaa ja antaa tilaa tuleville suunnitelmille. Joskus taakaksi koetut menneet muistot saavat (takautuvan) merkityksen kautta uudenlaista sisältöä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen."
"ESIMERKKI 16:
Aira ja Leena saavat molemmat yllättäen, ilman ennakkovaroitusta, irtisanomiskirjeen, jossa ilmoitetaan heidän työsuhteensa päättyvän kolmen kuukauden kuluttua. Syynä on yhtiön fuusioituminen.
Aira tulkitsee kirjeen näin:
'Irtisanomiskirje sattui oikeaan aikaan, koska olin muutenkin suunnitellut oman yritystoiminnan aloittamista. Tämä vain nopeuttaa suunnitelmiani.'
Leena tulkitsee kirjeen näin:
'Minä en voi ymmärtää, miksi juuri minut irtisanotaan. Putoan aivan tyhjän päälle, mitä minä nyt teen.'
Aira selviytyy muutoksesta paremmin kuin Leena, joka ei löydä tapahtumalle merkitystä. Irtisanomiskirje jää ymmärtämättömäksi, merkitystä vaille olevaksi tapahtumaksi, joka sitoo kauan voimavaroja. Merkitys on kuitenkin aina yhteydessä elämän kokonaisuuteen. Leena ja Aira tulkitsevat kirjeen merkityksen oman elämänsä sisällön mukaisesti.
Merkityksen löytämisellä ei tarvitse olla yhteyttä todellisuuteen. Emme voi kysyä, onko Airan irtisanomiselleen antama merkitys oikea vai väärä. Jos se vaikuttaa Airan elämän uudelleen suuntautumiseen, se on hänelle merkityksellinen, ja se riittää."
Lähde: Sihvonen, Arja. 1996. Miten ehkäisen työuupumuksen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura, SMS-Julkaisut.
"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"
Merkityksellisyyden kokemuksen tärkeydestä ja myönteisen ajattelun voimasta voit lukea lisää lähteestä Furman, Ben. 1997. Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Juva: WSOY.
Linkkejä ja vinkkejä
Ratkes-yhdistys
Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa
Artikkeleita ratkaisukeskeisyydestä
Artikkeleita narratiivisuudesta
Menetelmiä
Ben Furman
Ratkaisukeskeinen ajattelutapa
Voimavarasuuntautuneet neuvonta-, ohjaus- ja terapiamuodot
Ratkaisukeskeisyys sosiaalityön työmenetelmänä
Lastensuojelun käsikirja: ratkaisukeskeinen työskentely
Ratkaisukeskeinen psykoterapia
Ratkaisukeskeinen työote työhönvalmennuksessa
Kokemuksia ratkaisukeskeisestä työotteesta opiskelijahuoltotyössä
Tavoitteistaminen (Tapani Ahola)
Oppiminen ratkaisusuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa
Lukemista
Katajainen, A., Lipponen, K. & Litovaara, A. 2003. Voimavarat käyttöön. Duodecim.Berg, I. & Miller, S. 1994. Ihmeitä tapahtuu. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.
Cooperrider, D. & Whitney, D. 2005. Appreciative Inquiry. A positive Revolution in Change. San Francisco: Berrett-Koehler.
Dolan, Y. 2009. Pieni askel. Suom. Antti Mattila. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.
Falk, B. 1998. Auttajan peili. Resurssi.
Furman, B. & Ahola, T. Muuttuset, terapiasta ratkaisuihin. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.
Furman, Ben. 1997. Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Juva: WSOY.
Greena, J. & Grant, A. 2003. Solution-Focused Coaching. Dorchester: Henry Ling.
Haley, J. 1997. Lyhytterapian lähteillä. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.
Hirvihuhta, H. & Litovaara, A. Ratkaisun taito. Vammala: Tammi.
Insoo, K. & Miller, S. 1994. Ihmeitä tapahtuu. Alkoholiongelmien ratkaisukeskeinen hoito. Suom. T. Tarkkanen. Keuruu: Otava.
Kabat-Zinn, Jon. Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito. Helsinki: Basam Books.
Kåver, A. 2005. Elämää, ei taistelua. Hyväksyminen elämänasenteena. Helsinki: Edita.
Kåver, A. & Nilsonne, Å. 2008. Toimiva yhteys. Myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa.
Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja - Kaaoksesta arjenhallintaan. Yliopistopaino.
McKergow, M. & Clarke, J. 2005. Positive Approaches to Change. Gloucester: Solutions Books.
Morgan, A. 2004. Johdatus narratiiviseen terapiaan. Suom. T. Malinen. Porvoo: Kuva ja mieli.
Nilsonne, Å. 2006. Kuka ohjaa elämääsi? Tietoisuustaidot arjen apuna. Helsinki: Edita.
O'Connell, B. 1998. Solution-Focused Therapy. West Sussex: Sage.
O'Hanlon, W. & Weiner-Davies, M. 1990. Ratkaisut löytyvät. Psykoterapian uusi suunta. Helsinki: Tammi.
Orloff, J. 2006. Myönteinen energia. Helsinki: Basam Books.
Russelle, S. Carey, M. 2006. Narratiivisen terapian peruskysymyksiä. Suom. K Mähönen. Porvoo: Kuva ja mieli.
Räisänen, R. & Lestinen, J. 2006. Kyllin hyvä. Vammalan Kirjapaino.
Sharry, J. 2001. Solution-Focused Groupwork. Surrey: Sage.